“Minun #metoo-kokemukseni tapahtui synnytyksessä”

Jokaisella ihmisellä on oikeus määrätä itse kehostaan – synnytyssali ei ole poikkeus. Jokaisella synnyttäjällä on oikeus synnyttää ilman fyysistä tai psyykkistä väkivaltaa. Jokaisella äitiyshuollon asiakkaalla on oikeus hoitoon, jossa hänen lakisääteistä itsemääräämisoikeuttaan kunnioitetaan. Valitettavasti nämä oikeudet eivät aina toteudu. Synnyttäjien kertomuksissa toistuvat esimerkit luvatta tai kertomatta tehdyistä välilihan leikkauksista, painostuksesta toimenpiteisiin tai väkivaltaisista sisätutkimuksista, jotka ovat jättäneet fyysisiä tai henkisiä traumoja.

Sen vuoksi on synnyttäjien vuoro sanoa #metoo. Haluamme osoittaa, että synnytysväkivalta on todellisuutta äitiyshuollon mallimaana pidetyssä Suomessa, ja että väkivallalla on vakavat ja kauaskantoiset seuraukset. Vaadimme loppua synnyttäjien itsemääräämisoikeuden loukkauksille ja väkivallalle.

Vaadimme, että synnytyssairaaloissa ja äitiyshuollossa potilaslain ja ihmisoikeussopimusten takaama itsemääräämisoikeus toteutuu täysimääräisenä. Haluamme kulttuurimuutoksen, jossa suostumuksellisuus otetaan koko äitiyshuollon kantavaksi periaatteeksi. Synnyttäjiä tulee avustaa ja hoitaa potilaslain edellyttämällä tavalla – yhteisymmärryksessä heidän kanssaan.

Synnyttäjän ja syntyneen lapsen fyysisen terveyden lisäksi synnyttäjän psyykkinen hyvinvointi ja hyvä synnytyskokemus tulee nähdä oleellisena osana onnistunutta synnytystä. Hengissä selviäminen ei riitä – meillä on varaa vaatia enemmän.

Synnytysväkivalta (obstetric violence) on naisiin kohdistuvan institutionaalisen väkivallan muoto, jota esiintyy ympäri maailmaa. Synnytys on osa synnyttäjän seksuaalisuutta, ja synnytysväkivallan kokemus ja seuraukset ovat hyvin samankaltaisia kuin muun seksuaalisen väkivallan. Sen vuoksi synnytysväkivalta on nähtävä seksuaalisen väkivallan muotona. 

Samoin kuin seksuaalisessa häirinnässä ja väkivallassa, on synnytyksen ja raskauden seurannan aikaisissa loukkauksissa kyse sukupuolittuneesta vallankäytöstä. Erona muuhun seksuaaliseen väkivaltaan on, että äitiyshuollossa ammattilaisen valta on institutionaalista ja lääketieteellistä. Tekijä saattaa myös perustella toimintaansa synnyttäjän ja syntyvän lapsen parhaalla. Mutta kuten #metoo-liike meille on opettanut: väkivalta ei ikinä määrity tekijästä vaan kokijasta käsin.

Usein kysytyt kysymykset

Mitä synnytysväkivalta on?

Synnytysväkivalta (obstetric violance) on naisiin kohdistuvan väkivallan ja institutionaalisen väkivallan risteyskohtaan sijoittuvaa synnytyksen ja äitiyshuollon aikaista väkivaltaa. 

Synnytyksen ja äitiyshuollon yhteydessä väkivaltaa on:

• Henkilöön kajoaminen siitä kertomatta tai suostumusta pyytämättä – esimerkiksi tehdään sisätutkimus, puhkaistaan sikiökalvot, ommellaan repeytymiä, painellaan voimakkaasti kohtua, pakotetaan pysymään tietyssä asennossa tai käsitellään imettävän äidin rintoja ilman suostumusta.
• Salaa tehdyt toimenpiteet, kuten välilihanleikkaus, josta synnyttäjä saa tietää vasta synnytyksen jälkeen.
• Väkivalloin tai väkisin tehdyt toimenpiteet, kuten väkivaltaiset sisätutkimukset tai ompeleminen, vaikka synnyttäjä tekee fyysistä vastarintaa, pyytää taukoa tai toimivaa puudutusta.
• Synnyttäjän kivun sivuuttaminen, esimerkiksi repeämien ompelu ilman toimivaa puudutusta tai synnyttäjän jättäminen ilman tukea tai kivunlievitystä vastoin synnyttäjän tahtoa.
• Syrjintä esimerkiksi rodun, seksuaalisen suuntautumisen tai taloudellisen aseman vuoksi. 
• Henkistä väkivaltaa synnytyksessä ovat esimerkiksi synnyttäjän kivun tai toiveiden sivuuttaminen, synnyttäjän vähättely ja mitätöinti, verbaalinen pakottaminen sekä uhkailu esimerkiksi vauvan kuolemalla ilman pätevää perustetta. Myös tiedon pimittäminen esimerkiksi synnyttäjän tai sikiön tilasta sekä suunnitelluista toimenpiteistä on henkistä väkivaltaa.

Synnytysväkivallan vakavuus voi vaihdella ja jokaisella synnyttäjällä on oikeus määrittää ja nimetä oma kokemuksensa. On kuitenkin syytä tunnistaa, että ilmiöön kuuluvat sekä vakava fyysinen ja henkinen väkivalta että tilanteet ja käytännöt, joissa synnyttäjän suostumusta ei varmisteta, häntä kohdallaan tylysti tai hänen toiveitaan väheksytään. Kulttuuri, jossa toimenpiteitä voidaan tehdä ilmoitusluontoisesti, synnyttäjiä kohdataan epäkunnioittavasti tai hänen toiveitaan vähätellään on osa synnytysväkivallan kulttuuria. Tämä kulttuuri alentaa kynnystä  vakavaan henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan ja mahdollistaa synnyttäjien itsemääräämisoikeuden sivuuttamisen. 

Mitä lainsäädäntö sanoo asiasta?  

Suomen laki ei suoraan tunne synnytysväkivallan käsitettä. Jokaiselle kuuluu Suomen perustuslain (731/1991) 7 § :n mukaan oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, eikä tuohon koskemattomuuteen saa puuttua mielivaltaisesti. Perustuslain mukaan ketään ei myöskään saa kohdella ihmisarvoa loukkaavasti. Tämä perusoikeus koskee luonnollisesti myös synnyttäjiä.

Potilaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa (785/1992) säädetään potilaan

itsemääräämisoikeudesta. Juridisessa mielessä synnytyssairaalassa tai neuvolassa hoidettavana oleva raskaana oleva nainen on siis potilas ja hänen itsemääräämisoikeuttaan tulee kunnioittaa aivan samalla tavalla kuin missä tahansa muussakin terveydenhoidon piirissä annettavassa hoidossa ja häntä on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan.

Synnytysväkivalta merkitsee juridisesti synnyttäjän itsemääräämisoikeuden loukkausta ja voi tulla rikostunnusmerkistön täyttyessä tuomituksi rikoslain (1889/39) mukaisena pahoinpitelyrikoksena. Fyysisen lisäksi myös henkinen pahoinpitely voi tulla tuomituksi. Jotta tunnusmerkistö täyttyy, tulee teon aina olla ollut tahallinen. 

Sikiön oikeuksia ei ole kirjattu ihmis- tai perusoikeuksiin, eikä tavallisen lain tasolle Suomessa.Kansainvälisesti on usein katsottu, että raskaana olevan naisen itsemääräämisoikeutta on voitu rajoittaa sikiön ihmisarvon suojaamisen nimissä. Suomessa sikiö kuitenkin on juridisesti äidin itsemääräämisoikeuden alainen syntymäänsä asti. Syntymättömän lapsen asema on epäselvä puuttuvan sääntelyn vuoksi. Sikiöllä ei ole vastasyntyneen lapsen oikeuksia, sillä mm. ihmis- ja perusoikeudet alkavat vasta syntymän hetkellä. Lääkärit vetoavat usein muun muassa eettiseen velvollisuuteensa huolehtia syntymättömän lapsen terveydestä ja oikeuksista puuttuessaan synnyttäjän itsemääräämisoikeuteen. Itsemääräämisoikeus on kuitenkin niin vahva oikeus, että sen sivuuttaminen synnytyksessä ilman laintasoisen sääntelyn tukea tulisi tapahtua vain niissä tilanteissa, kun synnyttäjän tahtoa ei tosiasiallisesti ole mahdollista selvittää.

Millaisilla keinoilla väkivaltaa voidaan ehkäistä?

Ennen kuin synnytysväkivaltaa voidaan ehkäistä, sen olemassaolo tulee myöntää. Väkivaltaa synnytyksessä kokenut kohtaa ammattilaistenkin taholta usein vähättelyä ja mitätöintiä. Väkivallan kokemus tulee kuulla ja ottaa vakavasti.

Hoitohenkilökunta voi ehkäistä synnytysväkivaltaa kunnioittamalla synnyttäjän perusoikeutta fyysiseen koskemattomuuteen ja olemalla kunnioittavasti vuorovaikutuksessa synnyttäjän kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että synnyttäjälle puhutaan kunnioittavasti, mahdolliset toimenpiteet perustellaan ja niistä kerrotaan etukäteen, ja että toimenpiteitä ei tehdä, jos synnyttäjä kieltäytyy niistä. 

Synnytyssairaaloiden ja neuvoloiden tulee julkisesti sitoutua ehkäisemään väkivaltaa ja edistämään kunnioittavaa sekä suostumuksellisuuteen perustuvaa synnyttäjän kohtaamista.  Jotta toimintavat muuttuvat synnytyslaitoksilla ja koko äitiyshuollossa, itsemääräämisoikeus ja suostumuksellisuus pitää tuoda jo tulevien kätilöiden, terveydenhoitajien ja lääkäreiden koulutusvaiheessa vahvasti esiin. Synnytyslaitoksilla ja neuvoloissa on järjestettävä aiheesta lisäkoulutusta.

Synnyttäjän on saatava tietoa oikeuksistaan jo neuvolassa ja perhevalmennuksessa. Epäasiallisesta kohtelusta ilmoittamiseen ja väkivallasta valittamiseen on oltava helposti löydettävät matalan kynnyksen reitit. Huomautuksiin on myös saatava pyydettäessä asiallinen vastine. Itsemääräämisoikeuden sivuuttamisen synnytyksessä tulisi olla mahdollista vain niissä tilanteissa, kun synnyttäjän tahtoa ei tosiasiallisesti ole mahdollista selvittää.

Epäsuorasti väkivaltaa ehkäistään takaamalla äitiyshuollossa riittävät resurssit niin, että työntekijät jaksavat työssään. Lisäksi hoidon jatkuvuuteen pyrkimisen lisääminen edistäisi luottamuksellista kohtaamista ja nykyistä laajempi synnytysvalmennus parantaisi synnyttäjien itsemääräämisoikeuden toteutumista ja mahdollistaisi tietoisen suostumuksellisuuden (informed consent) synnytyksessä.

Miten synnytysväkivalta vaikuttaa uhriin? 

Synnytysväkivalta vaikuttaa kokijaansa kuten muukin seksuaalinen väkivalta. Väkivaltaa kokenut voi tuntea itsensä häväistyksi, poljetuksi, jopa “pilatuksi”, ja koska väkivalta on tapahtunut oman lapsen syntymän yhteydessä, tapahtuma vaikuttaa usein äidin ja syntyvän lapsen kehittyvään suhteeseen. Kiintymyssuhteen muodostuminen saattaa kärsiä, ja suhde lapseen voi jopa pysyvästi jäädä ristiriitaiseksi. 

Väkivaltaa kokenut voi kärsiä posttraumaattisesta stressistä tai synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Tapahtunut voi aiheuttaa pitkäkestoista ahdistusta, joka vaikuttaa yksilön muuhunkin elämään voimakkaasti. Seksuaalisuuden alueella (johon myös synnytys kokemuksena sisältyy) tapahtuvat väkivallan kokemukset vaikuttavat usein myös kokijan omaan seksuaalisuuteen ja parisuhteeseen. Kokemus voi vaikuttaa myös äidin lapsilukuun negatiivisesti, sillä toiveet suuremmasta lapsiluvusta voivat kariutua synnytysväkivallan kokemukseen ja pelkoon sen toistumisesta. 

Onko kyse väkivallasta, jos hoitohenkilökunta ei tarkoittanut loukata?

Synnytysväkivaltaa vähätellään usein sillä perusteella, ettei väkivallan tekijä tarkoittanut loukata. Tekijän motiivi on kuitenkin toissijainen. #Metoo-liike on opettanut, että väkivalta ja uhrin rajojen loukkaaminen määrittyy aina uhrista, ei tekijästä käsin. Riippumatta tekijän tarkoitusperistä jokaisella synnyttäjällä on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen ja suostumukselliseen kohtaamiseen synnytyksen ja raskauden seurannan aikana.

Onko vauvojen ja synnyttäjien terveys uhattuna, jos itsemääräämisoikeudelle annetaan liian iso painoarvo?

Jos toimenpide on todellisuudessa tarpeellinen tai välttämätön ja se perustellaan synnyttäjälle, synnyttäjä harvoin kieltäytyy toimenpiteestä. Synnyttäjän, samoin kuin hoitohenkilökunnan, ensisijainen toive on terve ja elävä vauva. 

Synnytysväkivaltaa tapahtuukin ennen kaikkea rutiinitoimenpiteiden aikana ja kiireettömissä tilanteissa. Hätätilanteissakin ammattitaitoiset työntekijät pystyvät selittämään tilanteen ja informoimaan synnyttäjää niin, ettei itsemääräämisoikeutta ole tarvetta loukata. 

Lisäksi synnytyksen hoidossa on laajoja harmaita alueita, joissa ei ole kyse hätätilanteesta ja joissa hoitoon on olemassa useampia perusteltuja vaihtoehtoja. Tällöin synnyttäjällä on oltava vapaus päättää hoidostaan. Henkilökunnan vastuu on selittää synnyttäjälle jokaisen hoitomahdollisuuden hyödyt ja haitat ilman pelottelua, moralisointia tai uhkailua. 

Ovatko tunteet toissijaisia synnytyksessä?

Keho ja mieli/tunteet nähdään erillisinä länsimaisessa kulttuurissa. Tästä syystä usein väitetään, että synnyttäjän tunteet eivät vaikuta kehon toimintaan synnytyksen aikana. Nykyinen tieteellinen käsitys kuitenkin on, että tunne on kemiallinen/hormonaalinen tapahtuma kehossa. Tunteiden kemikaalit vaikuttavat kehon fysiologisiin prosesseihin, mm. synnytyshormonien eritykseen aivoissa.

Synnytyksen edistymisen kannalta oksitosiinihormoni on avainasemassa. Se saa aikaan supistukset, jotka avaavat kohdunsuuta. Oksitosiinia erittyy, kun synnyttäjä kokee olevansa turvassa eikä häntä pelota. Oksitosiini saa synnytyskipua lievittävän endorfiinin erittymään. Jos synnyttäjä kokee pelkoa, uhkaa tai kokee joutuvansa hyökkäyksen kohteeksi, synnytys hidastuu tai pysähtyy – stressihormoni ja endorfiini ottavat synnytyshormonien paikan. Synnyttäjän kohtaama väkivalta tai huono kohtelu vaikuttavat siis kokonaisvaltaisesti synnytyksen kulkuun ja tätä kautta voi lisätä synnytyskomplikaatioita.

Suomen äitiyshuolto on maailman huippua. Ei kai meillä ole epäasiallista vallankäyttöä? 

Suomen äitiyshuolto todellakin on maailman huippua, kun katsotaan fyysisiä, lyhytaikaisia tuloksia. Kuolemanriski on maailman alhaisimpia sekä äideillä että vauvoilla. Tämä ei kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta epäasialliseen vallankäyttöön synnytysten hoidossa. Synnytysväkivaltaa ei ole juuri tutkittu eikä sitä tilastoida.

Synnyttäjien psyykkistä hyvinvointia ei Suomessa myöskään mitata kuin korkeintaan lyhyellä aikajänteellä. Tutkimuksella riittäisi Suomessa selvitettävää: miten yleistä väkivalta on, miten synnyttäjät voivat psyykkisesti ja mikä yhteys tällä on väkivallan kokemuksiin. Vaikka vallankäyttö tai henkinen väkivalta ei johtaisi kuolemaan, se voi tehdä suurta psyykkistä vahinkoa. Tämä taas ei näy virallisissa tilastoissa, joissa mitataan mm. lapsikuolleisuutta, lääkkeellisen kivunlievityksen käyttöä ja sektioriskiä. Synnytysväkivalta on maailmanlaajuinen ilmiö, ja synnytysväkivalta on kriminalisoitu Argentiinassa, Surinamessa ja Venezuelassa. Myös Suomessa asia tulee pystyä kohtaamaan, siitä tulee tehdä puolueetonta tutkimusta ja sen ehkäisemiseksi on ryhdyttävä toimiin.

Tämän lisäksi väkivalta ja huono kohtelu synnytyksen aikana voi johtaa synnytyskomplikaatioihin, koska ne häiritsevät synnytyksen kulkua. Useimmiten komplikaatiot eivät kuitenkaan johda kuolemaan Suomessa, koska sairaaloilla on hyvä valmius komplikaatioiden hoitoon. Olisi kuitenkin syytä välttää komplikaatioiden syntyä kokonaan, ja tähän tarkoitukseen auttaa synnyttäjän turvallinen ja kunnioitettu olo.

Olisiko parempi keskustella asiasta synnytyssairaaloiden kanssa ja antaa palautetta kuin “meuhkata” julkisesti?

Tarvitaan julkista keskustelua ja painetta muuttaa käytäntöjä, oska valitukset ja sairaaloiden sisäinen keskustelu eivät ole tuoneet muutosta. On parempi puhua etukäteen ja muuttaa käytäntöjä kuin valittaa jälkikäteen. 

Erilaiset toimintatavat eivät myöskään sulje toisiaan pois. Synnyttäjät ovat valittaneet ja valittavat kokemistaan loukkauksista ja väkivallasta, mutta tämä ei ole johtanut toimintatapojen korjaamiseen niin, ettei väkivaltaa enää tapahtuisi. Monet valituksen tehneet kokevat, että vastaukset valituksiin puolustavat vain hoitohenkilökunnan toimintaa ja niissä vedotaan yksipuolisesti oikeudellisesti epämääräisiin sikiön oikeuksiin [LINKKI: Mitä lainsäädäntö sanoo synnytysväkivallasta] riippumatta siitä, millaisessa tilanteessa väkivalta on tapahtunut. 

Vastuu väkivallan vastustamisesta ei voi jäädä vain väkivaltaa vastikään kokeneiden harteille. Valituksen tekeminen on raskas prosessi trauman kokeneelle ja siksi ketään ei tule velvoittaa tai painostaa valituksen tekoon.

Onko synnytyksessä kokemani ollut väkivaltaa?

Vain kokija itse voi määrittää, minkä kokee väkivallaksi. Jokaisella on oikeus määrittää tai olla määrittämättä kokemansa väkivallaksi. 

Vaikka jokainen synnyttäjä ei kokisi itsemääräämisoikeuden loukkauksia väkivaltana, on tärkeää tuoda nämä tapahtumat synnytysväkivallan ilmiön piiriin. Se, ettei synnyttäjän suostumusta varmisteta, toimenpiteet esitetään pakollisina tai häntä kohdellaan välinpitämättömästi, ovat osa synnytysväkivallan kulttuuria samoin kuin seksuaalinen häirintä ja uhrin syyllistäminen ovat osa raiskauskulttuuria. Raiskauskulttuuri on pohjarakenne, joka mahdollistaa ja tuottaa rajua seksuaalista väkivaltaa. Samoin synnytysväkivallan kulttuurin kohdalla: lääketieteellinen valta ja suostumuksen sivuuttavat käytännöt mahdollistavat vakavat psyykkiset ja fyysiset väkivallan teot. .  

Pelkään kohtaavani väkivaltaa synnytyksessä, mitä minun tulisi tehdä? 

Jos olet raskaana, yritä löytää tahoja, joiden kanssa voit keskustella peloistasi ja rakentaa luottamusta itseesi synnyttäjänä. Peloistaan voi keskustella neuvolassa tai synnytyssairaaloiden yhteydessä toimivilla pelkopoleilla, joihin voi saada lähetteen neuvolasta. Pelkopolikäynneistä jää merkintä järjestelmään ja jotkut synnyttäjät ovat kokeneet, että pelot huomioidaan paremmin pelkopoliasiakkaiden kohdalla. Mikäli toivoo tietynlaista, esimerkiksi vesisynnytyksiin perehtynyttä kätilöä, tästä kannattaa mainita jo sairaalaan lähtiessä tai tullessa. Synnytyksen aikana sinulla on oikeus vaihtaa kätilöä ilman, että asiaa täytyy perustella. 

Synnytystoiveiden kirjaaminen ja sen korostaminen, että kaikista toimenpiteistä on keskusteltava kanssasi, kannattaa. Kannattaa myös harkita doulan palkkaamista synnytykseen. Doula on sinun tukenasi ja voi tukea vaikeissakin tilanteissa. Doulapalveluiden hinnat vaihtelevat ja saatavuudessa on eroja paikkakunnittain. Mikäli olet vähävarainen, voit kysyä mahdollisuutta osamaksuun. Haavoittuvassa tilanteessa olevat synnyttäjät voivat saada Ensi- ja turvakotien liiton kautta vapaaehtoisen doulan maksutta. Matalan riskin synnyttäjälle suunniteltu kätilön avustama kotisynnytys saattaa myös olla hyvä vaihtoehto.

Mistä saan apua väkivallan kokemuksiin?

Väkivallan kokemuksista kannattaa keskustella olipa niiden jättämä arpi minkä kokoinen tahansa. Joillekin riittää asioiden läpikäyminen lähipiirin tai vastaavia kokemuksia omaavien kanssa, toiset tarvitsevat ammattilaisen apua. Myös toiminta synnytysväkivaltaa vastaan voi voimauttaa ja vahvistaa toimijuutta suhteessa vaikeisiin kokemuksiin.

Sinulla on oikeus käydä tapahtumat läpi synnytyssairaalan ja hoitaneiden henkilöiden kanssa. Neuvolan kautta voit saada lähetteen pelkopolille. Älä epäröi keskustella kokemuksistasi, vaikka niistä olisikin aikaa. Usein edellisen synnytyksen vaikeat kokemukset ja niihin liittyvät pelot nousevat esiin erityisesti uuden raskauden aikana.

Yksityiset palveluntarjoajat tarjoavat terapiaa ja keskusteluapua. Kannattaa kysyä etukäteen  asiantuntijan osaamista traumojen, synnytystrauman tai synnytyksen aikaisen väkivallan suhteen. Keskusteluapua voit saada myös yksityisiltä kätilöiltä ja doulilta sekä esimerkiksi vertaistukiryhmistä.  

Apua synnytyksen jälkeiseen masennukseen voit hakea neuvolan kautta tai mielenterveysongelmiin ylipäätään terveyskeskuksesta.