Miten synnytysväkivaltaa torjutaan? – seitsemän ehdotusta

Miten synnytysväkivaltaa torjutaan? – seitsemän ehdotusta

YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston naisiin kohdistuvan väkivallan asiantuntija Dubravka Šimonović peräänkuuluttaa YK:n jäsenvaltioilta kiireellisiä toimia obstetrista väkivaltaa vastaan, joka on yleistä myös myös korkean elintason maissa Euroopassa. YK:n yleiskokouksessa 4.10.2019 käsitellyssä raportissa linjataan obstetrisen väkivallan olevan naisiin kohdistuvan väkivallan muoto, jonka torjumiseen Suomi on sitoutunut Istanbulin sopimuksessa. 

Euroopan neuvoston parlamentaarisessa yleiskokouksessa käsitellyssä, Maryvonne Blondinin raportissa kerrotaan, miten lääketieteen nimissä synnyttäjien itsemääräämisoikeutta loukataan ja heille tehdään invasiivisia ja väkivaltaisia, tai sellaisiksi koettuja, toimenpiteitä ilman suostumusta (Blondin, 2019, kohta 3)

Mutta miten väkivaltaa sitten torjutaan? 

Listasimme seitsemän keinoa, joita avaamme tarkemmin alle:

  1. Selvitetään, kuinka paljon ja minkälaista synnytysväkivaltaa ja itsemääräämisoikeuden loukkauksia synnytyssairaaloissa esiintyy.
  2. Seuraavan seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelman kärjeksi otetaan synnytysväkivallan torjunta.
  3. Koulutetaan synnytyssairaaloiden ja neuvoloiden henkilökuntaa tietoiseen suostumukseen perustuvasta hoidosta.
  4. Jokaiselle synnyttäjälle tarjotaan nykyistä laajempaa synnytysvalmennusta, joka sisältää tietoa heidän oikeuksistaan. 
  5. Pilotoidaan jatkuvan hoidon mallia, jossa sama kätilötiimi vastaa sekä raskauden seurannasta että synnytyksen hoidosta.
  6. Synnytystrauman kokeneille taataan riittävä tuki ja hoito julkisen terveydenhuollon piirissä.
  7. Kehitetään lainsäädäntöä ja valituskäytäntöjä tunnistamaan itsemääräämisoikeuden loukkaukset ja saattamaan tekijät vastuuseen.

Miksi juuri nämä keinot?

Selvitetään, kuinka paljon ja minkälaista synnytysväkivaltaa ja itsemääräämisoikeuden loukkauksia synnytyssairaaloissa esiintyy. 

Sekä YK:n Simovicin raportti että Euroopan neuvoston Blondin raportti suosittavat jäsenmaita selvittämään obstetrisen väkivallan ilmiötä. Suomessa ei ole tehty tieteellistä tutkimusta tai edes selvitystä synnytysväkivallasta. Kukaan ei tiedä esimerkiksi, kuinka pajon väkivaltaa tai itsemääräämisoikeuden loukkauksia tapahtuu tai ole tutkinut, minkälaista väkivalta on. Selvityksessä aihe on liitettävä synnytystoiminnan tilaan: resurssien vähenemiseen ja tiettyjen lääketieteellisten toimenpiteiden lisääntymiseen, jotka kampanjan tietojen mukaan ovat yhteydessä traumaattiseen synnytyskokemukseen. Toisin sanoen selvityksen osana on tutkittava, onko nykyinen hoitajamitoitus riittävä yksilöllisen ja kunnioittavan hoidon tarjoamiseen ja miten synnytyssairaaloihin kohdistuneet säästöt ovat vaikuttaneet henkilökunnan työtaakkaan. Selvitetään myös syyt lääketieteellisten toimenpiteiden kuten käynnistettyjen synnytysten lisääntymisen taustalla sekä näiden synnytysten yhteys traumaattiseen synnytyskokemukseen sekä itsemääräämisoikeuden loukkauksiin (vrt. Šimonović raportin kohta 77; Blondin, 2019 kohta 8.3)

Seuraavan, seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelman kärjeksi otetaan synnytysväkivallan torjunta.

Lisääntymisterveyden kehittämistä ohjaava seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaongelma päivitetään vuoden 2020 aikana. Nykyinen ohjelma ei käsittele synnytysväkivaltaa eikä suoraan myöskään synnyttäjän itsemääräämisoikeutta. Nämä teemat on otettava seuraavan ohjelman ytimeen paitsi synnytysten koko äitiyshuollon ja lisääntymisterveyden osalta.

Koulutetaan synnytyssairaaloiden ja neuvoloiden henkilökuntaa tietoiseen suostumukseen perustuvasta hoidosta

Minä myös synnyttäjänä -kampanjan osana laaditusta raportista ja sen pohjana olleista sairaaloiden mediakommenteista ilmenee, ettei suomalaisissa synnytyssairaaloissa ymmärretä lakiin kirjattua potilaan itsemääräämisoikeutta ja suostumuksellista hoitoa. Lisäkoulutus sekä aiheen lisääminen tulevien terveydenhuollon ammattilaisten koulutukseen on siksi välttämätöntä. (Blondin, 2019: kohta 8.9)

Jokaiselle synnyttäjälle tarjotaan nykyistä laajempaa synnytysvalmennusta, joka sisältää tietoa heidän oikeuksistaan.

Synnytysvalmennus on kutistunut suurimassa osissa kunnista yhteen lyhyeen luentoon ja synnytyssairaalavierailut on lopetettu. Jotta synnyttäjällä on todellinen mahdollisuus tietoiseen suostumuksen (informed consent), hänellä täytyy olla hyvä ymmärrys oikeuksistaan sekä siitä, mitä synnytyksessä fyysisesti ja psyykkisesti tapahtuu, miten hormonit toimivat, millaisia mahdollisuuksia ja riskejä erilaisiin toimenpiteisiin, synnytysasentoihin ja kivunlievityskeinoihin sisältyy. Tieto vähentää myös synnytyspelkoa. Tästä syystä synnytysvalmennusta on laajennetta ja sairaalavierailut palautettava kaikissa kunnissa.

Pilotoidaan jatkuvan hoidon mallia, jossa sama kätilötiimi vastaa sekä raskauden seurannasta että synnytyksen hoidosta.

Hoidon jatkuvuus on terveydenhuollossa paljon korostettu arvo eikä se synnytysten osalta toteudu. Tilanne, jossa synnyttäjä ja synnytystä hoitavat kätilö tapaavat ensimmäisen kerran synnytyksen käynnistyttyä, on molemmille haastava. Tietoisen suostumuksen ja luottamuksen rakentaminen on aloitettava tyhjästä. Malli parantaa luottamusta, varmistaa yksilöllisen tuen ja mahdollistaa synnytyksen suunnittelun yhdessä kätilön kanssa (Dahlberg & Aune, 2013), mikä vahvistaa synnyttäjän itsemääräämisoikeutta.

Synnytystrauman kokeneille taataan riittävä tuki ja hoito julkisen terveydenhuollon piirissä.

Tällä hetkellä synnytyksessä syntynyttä traumaa ei usein tunnisteta neuvolassa tai se diagnosoidaan väärin synnytyksen jälkeiseksi masennukseksi. Neuvoloiden edellytyksiä synnytystrauman tunnistamiseen tulee lisätä ja lähetä soveltuvaan jatkohoitoon on saatava helposti. 

Kehitetään lainsäädäntöä ja valituskäytäntöjä tunnistamaan itsemääräämisoikeuden loukkaukset ja saattamaan tekijät vastuuseen.

Aihepiiri lisätään terveydenhuollon ammattilaisten, erityisesti synnytysten parissa toimivien koulutukseen. 

Lähteet: 

Blondin, Maryvonne (2019). Obstetrical and gynaecological violence. Committee on Equality and Non-Discrimination. Euroopan neuvosto. http://assembly.coe.int/nw/xml/XRef/Xref-XML2HTML-en.asp?fileid=28108&lang=en

Dahlberg, Unn & Aune, Ingvild (2013). The woman’s birth experience—The effect of interpersonal relationships and continuity of care. Midwifery Vol 29: 4, Sivut 407-415. DOI: 10.1016/j.midw.2012.09.006

Šimonovi, Dubravka (2019). Statement on human rights-based approach to mistreatment and violence against women in reproductive health services, with a focus on childbirth and obstetric violence. UN-OHCHR: New York. https://www.ohchr.org/SP/NewsEvents/Pages/DisplayNews.aspx?NewsID=25106&LangID=E

Euroopan Neuvosto. (2011) Council of Europe Convention on preventing and combating violence against women and domestic violence. Council of Europe Treaty Series – No. 210.  Istanbul. https://www.coe.int/en/web/conventions/full-list/-/conventions/rms/090000168008482e

Comments are closed.